Nazakät

0
697 ret oqıldı

İlahun ҺOŞURNazakät. Bu isimni aŋlisam helikäm jürigim titiräydu. Yaşliğimniŋ şoh vä esil dämliri kšz aldimğa kelip, çäksiz oylar bearam qilidu. Zäp esil çağlirimni bekar štküzüp qoyuptimän. U künlär ändi yenip kelärmedi, häp… Һämmä närsä şu җümä künidin başlanğan edi. İş vaqti tügäp, ändi šygä qaytay dävatattim, telefon җiriŋlap kätti.Qudrätmusän? — Bu Pärhatniŋ avazi.

Һä, mänğu.

Bizniŋkigä bir kälsäŋçu, — dedi u. — Çaqirmisa kälmäydekänsän…

Maqul, qaçan?

Ätä şänbidä.

Bolidu. Demäk, şänbä küni saat altidä.

Pärhatniŋ šyigä degän vaqtida bardim. Amma meniŋ barliq rohiy azaplirim şu käçqurunluği başlandi. Şu dšrän barmisammu bolattekän, bälki, bu därtkä uçrimas edim. Şu keçisi šy egisi meni kšzliri çaqnap turğan omaqqina yaş qiz bilän tonuşuturdi. Biz bir-birimizgä bir däqiqä ünsiz qaraştuqtä, šzimizçä hiyal deŋizida üzüşüp kättuq. Bolupmu qiz ismini Nazakät däp eytqan çağda, nemişkidu, maŋa ünidä tilsimat bardäk sezildi. Şu keçä nazlirimiz pat-pat uçrişip, dil tarini qozğidi,

Oylisam, Nazakätni mänmu birnäççä qetim kšrüptimän. Lekin u uçrişişlarda män qizğa ançila etivar bärmigän ekänmän. Һä rastla, birqetim kinoteatr kassisi aldida uçrişip qelip, «Sizniŋ ismiŋizni bilişkä bolamdu» däp tonuşuşqa härikät qilğinim yadimda.

Şu tapta Nazakät meniŋ oyumni säzgändäk, sirliq külüp qoydi. «Ändi nemä qilar ekänsän, jigit, karamitiŋni kšräy» degändäk, kšzliri sirliq çaqnidi. Käç davamida Nazakät bilän ünlük sšzläşmiduq. Yaq-yaq, sšzläştuq. Lekin šzimiz ämäs, kšzimiz arqiliq sšzläştuq, jürigimiz alliqaçan bir-biri bilän tepişişni kinäp, hayaҗan ilkidä qattiq soqatti. Kšŋlimiz bolsa, hayat häritisini yeyip qoyup, tayiniş çekitini izdätti. Lävlirimiz yeganä uçrişiş minutlirini täqätsiz kütüşätti. Şu sirliq dämlärdä Nazakätniŋ kšzlirigä baqsam, qälbim, nemişkidu, hayaҗan ilkidä tolğinatti. Äşu dilraba qiz ärkimni jipsiz bağlap, qolumdin mäkkäm tutup, hiyalän qayaqlarğidu yetilätti. Uniŋ anardäk qizarğan lävliridin qenip-qenip sšygüm kelätti.

Kšrünüştä demim içigä çüşüp kätkän bolsimu, jürigimdä qandaqtu- bir küçlük tuyğu täsiridä titirätti. Kšzümgä şu җanandin başqa heçnärsä kšrünmätti.

Keyin yoqla säväplärni banä qilip, Pärhatlarniŋ šyigä pat-pat baridiğan boldum. Һämmisidin härqetim barğinimda Nazakätniŋ bu yärdä bolidiğanliği meniŋ sahiphanlar bilän bolğan alaqämni tehimu mustähkämlidi. Qisqisi, Pärhatlarniŋ šyi bizniŋ uçrişip, didarlişidiğan äŋ sšyümlük җayimizğa aylandi.

Bu qetim barğinimdimu, Nazakät šydä ekän. Biz härhil paraŋlarni selip helila oltarduq. Qaytidiğan vaqitmu boldi. Män šy egilirigä rähmät eytip, ornumdin qozğaldim.

— Nägä aldiraysän. Nazakätmu qaytidu. Uniŋ šyi seniŋ yoluŋda, Bälkim, uzitip qoyarsän, — dedi şuan Pärhat tuyuqsiz.

— Älvättä, halisa, — däp män qiz täräpkä qarivedim, uniŋ üzliri päräŋdäk qizirip kätti. Pärhat «Ändi nemä däysän?» degändäk, maŋa mänilik qarap qoydi.

Mana biz sirtta. Aldimizda yol, arqimizda tün bizniŋ basqan qädämlirimizni marap jüridu. Öydä oltarğanda qizirip-tatirip sšzligidäk qilğinim bilän tänha qalğanda, qiz bilän sšzlişiş intayin täs ekän. «Һoy, jigitim! Nemä, taŋga çişlävaldiŋmu? Һätta qiz yalğuz qalğandimu sšz qilalmamsän?, däp šzämni җemiläymän. Şunçilik hiҗalät boldum. Ätimalim, şundaq eçinip kätsäm keräk, jürigim çidimidi. Tilimğa bir tilsim dämlärni selip, šmrümni, kšŋlümni sšygü dästihiniğa yeyip taşlidi. Nazakät çin qälbi bilän män täräpkä tikländi, mänmu šzämni tutulmay, bir küçlük sezim täsiridä Nazakätkä yeqinlaştim, şu sezimniŋ issiq quçiğiğa çapsaniraq yetişkä aldiridim.

«Tohta!» Ğayiptin bir ün kelip, meni tohtatti. Özämni tiŋşap turup qaldim. Buyruq qilğan vijdanim ekän. U minutlap sezim ilkigä berilip kätkinimni äskärtti. «Tovva» dedim. Aran tapqan qimmätligimdin ayrilip qalğini tas qaptimän. Ägär män şu küni Nazakätni qenip sšysäm, birla qetim sšyättimkän. Mana ändi şu qizni bir šmür sšyüp, bir šmür kütüp qaldim. Şu ahşimi bizniŋ qollar, bizniŋ lävlär tepişalmay qelişti. Uçrişiş arzusi bilän hoşlaştuq. Şu kündin başlap meniŋ jürigim Nazakät däp uridiğan boldi. «Nazakätniŋ jürigi meni däp soqidiğandu» däp jürättim. Lekin…

Adämlär arisidiki bu hildiki munasivät bäzidä heçqandaq mähsätsiz davamlişiveridu. Bäzidä vaqit siniğiğa çidimay, tuyuqsiz üzülüp, untulupmu ketidu. Bu qiz bolsa, meniŋ hayattiki äŋ esil arzu-hiyallirim bolup qaldi.

Rast, män başta Nazakättin hämmä qizlarğa has hususiyätlärni izdigän edim. Uniŋ bäzän sinaş üçün bärgän soalliriğa härhil җavaplarni bärgändim. Lekin Nazakät maŋa heç sir bärmidi. Biz kinoteatrlarğa, härhil uçrişişlarğa dayim billä barattuq. Beriş-keliş yollirida sšzligüçi män, tiŋşiğuçi u. Arilap sšz arisida soal qoyidu. Qäşqäriy koçisidiki tšrt qävätlik šyniŋ aldiğa kälgändä biz tohtaymiz. Keyin hoşlişimiz. U kšzlirini humalaşturup, siliq meŋip, pälämpäy bilän tšrtinçi qävätkä kštirilgiçä qarap oltirimän. Şundaq künlär aylarğa, aylar jillarğa ulişip, ikkimizniŋ dostluq alaqimizni vaqit tarazisida šlçäp štüvärdi.

Nemişkidu (bälkim, maŋa şundaq tuyulğandu), keyinki vaqitlarda Nazakätniŋ maŋa nisbätän munasiviti šzgärgändäk tuyuldi. Һätta kün arilap baridiğan kinoteatrlarğimu az baridiğan bolduq. U «vaqtim yoq», degän banä bilän birnäççä qetim meniŋ täklivimni rät qildi. Nemä säväp? Män buni çüşänmättim vä çüşängimmu kälmätti. Baya u meni emtihan vaqtida därisimdin ülgirälmäy qalmisun, däp ayap jürgän ekän. Män buni šz vaqtida çüşänmäptimän…

Bir-birimizni çüşänmäy jürgän äynä şundaq künlärniŋ biridä meniŋ beşimğa häҗäpla bir oy kälmämdu. «Moşu qiz, tayliq maŋa işänmäydu. Şuni bir sinap kšrüş keräk» däp eziqturdi, içimdä bir şäytan.

Meniŋ aditim — oyliğan işimni çapsan ämälgä aşuruş. «Oniğanğa yoniğan» degändäk, şu mäzgildä şähärgä jiraq yezida turidiğan bir ağinämniŋ kelip qalğini mundaqmu yahşi bolamdu. Oyumni şuniŋ arqiliq ämälgä aşurmaqçi boldum.

Aldi bilän Väli ikkimiz şähärniŋ mäyhanilirini arilap, käypiyatimizni kštärduq. Andin män asasiy mähsitimni orunlaşqa kiriştim. Välini quçaqlap turup, «Adaş, sän meniŋ sšzümgä kirämsän, yä yoqmu?», dedim. U: «Adaş, nemä dävatisän. män seniŋ sšzüŋgä kirmäy, kimniŋ sšzigä kirättim», däp kšzlirini çäkçäytti.

«Andaq bolsa, tiŋşa,» dedim uniŋğa. Şundaq-şundaq. Oyumni u därru çüşändi. Şu küni Väli Nazakätni meniŋ iltimasimğa bola telefon arqiliq uçrişişqa çaqirdi. Däsläp, qiz «vaqtim yoq», degän bolsimu, lekin Väli «ätä ketimän. Sizgä eytidiğan bir sšzüm bar», däp turuvaldi. Çünki Väli Nazakätniŋ şiräm tuqqanliriniŋ biriniŋ oğli edi.

Şu küni ahşimi ular uçraşti. Uçrişiş bälgülängän yärni män jiraqtin bayqap turdum. Väli bilän Nazakät kšz aldimda trotuarni boylap juquri ketişti.

Älvättä, män ularniŋ yenida bolmidim. Lekin ikkisiniŋ arisida bolidiğan paraŋ qismän maŋa mälum edi. Çünki Väli mäslihät boyiçä aldi bilän Nazakätni yahşi kšridiğanliğini eytidu.

Andin keyin, šziniŋ aliy oquş ornini tügitip, hazir kolhozda baş buhgalter bolup işlävatqinini eytidu. Һazir ata-anisi šyländürüş ğemida ekänligini äslitidu. Väli Nazakät halisa, šz hayatini uniŋğa hoşalliq bilän tapşuridiğanliğini mälum qilidu. Qiz uniŋğa namaqul җavap bärsä, buniŋdin keyinki šmri mäzmunsiz štidiğanliğini, sävävi, başqa qizni halimaydiğanliğini içivalğan jigit zarlinip turup eytidu.

Qiz qizliğini qilidu ämäsmu. Uştumtut eytilğan sšygü «huҗumidin» däsläp beşi gaŋşirap qalsimu, keyin җavap bärmäkçi bolidu. Pursättin paydilinip, Väli Nazakätniŋ җavavi — uniŋ kälgüsi bähti ekänligini yänä täkitläydu. Aqivät, nemä keräk, jigitmu-qizmu sahta uçrişişni, rastqa aylandurup, aldin-ala bälgülängän «kelişim» çegarisidin çiqip ketidu. Qiz qizliği, jigit jigitligini qilip, sezim oti qizğinliğida yalqunlap yanğan ikki yaş qälb otliri kütmigän bir halättä bir-birigä täsadipi, ilaҗisiz bağlinip qalidu, halas.

«Özäm tapqan balağa, nägä baray davağa» däp, män Nazakättin qarap turup, äynä şundaq birätola ayrilip qaldim. Lekin Nazakät toğriliq helimu bir guman meniŋ kšŋlümdin şu küngä qädär mutlaq kätmäy qoydi. Bälkim, män hatalişidiğandimän. Özäŋlar oylap kšrüŋlarçu? Ägär Nazakät meni häqiqätän yahşi kšrsä, meniŋ bilän šz šmrini qoşqisi kälsä, nemişkä Väli bilän ketidu. Ätisi män Nazakätkä «sahta uçrişiş» toğriliq eytivedim, u däsläp, qaqahlap külüp kättidä, keyin çirayi tatirip, hoş demästin arqisiğa burulmay ketip qaldi. Guman bilän kälmäs bolup kätti, sšyginim.

Nemä, rastinla män bir şäytanniŋ sšzigä qirip kättimmu?

Bälüşüş

Javap qalduruŋ