«Qizil kitap»

0
897 ret oqıldı

Ana, bügün yänä seniŋ süritiŋgä uzaq qarap oltardim. Yarqin simariŋni qälbimniŋ tšridin izdidim. Biraq, җenim ana, ay җamaliŋni kšz aldimğa zadi kältürälmidim. Çünki tehi üç yaş vaqtimda sän meni dadamğa qaldurup kätkän ekänsän.

Bügün meniŋ tuğulğan künüm. On säkkiz yaşqa toldum. Mehmanlarniŋ arisida sän yoq. Äpsus… Ägär bügün tuğulğan künüm bilän täbrikläp, quçaqlap, maŋliyimdin sšyginiŋdä, meniŋ üçün buniŋdin artuq soğa bolmas edi.

Meniŋ däsläp mäktäpkä barğinimni, kündiligimdiki «bäşni» momam bilän bovamğa kšrsätkändä, ularniŋ hoşalliqtin başliri kškkä yätkänligini kšrmidiŋ. Dadamdin seni sorisam, u ğämgä çšmülidu. Bälkim, jürigi yarilanğan dadam maŋa şu päyttä eytar sšz tapalmay qalidiğandu. Meni taşlap kätkändä sän aliy oquş därgahiniŋ studenti bolğan ekänsän. Һazir sänmu dadam ohşaş ailä qurup, pärzänt kšrüp ularni tärbiyilävatqansän. Bağriŋğa besip, mäŋzidin sšygändä, män esiŋğa kelimänmu? Män seniŋ çüşliriŋgä kirimänmu? Mümkin, sän šz käspiŋ boyiçä ustaz bolup, tärbiyilävatqan şagirtliriŋniŋ biräsidä meniŋ qiyapitimni kšrärsän? U täripi maŋa namälum. Sävävi, sän yaqa jutniŋ qizi. Seniŋ mäläŋ bizniŋ yezidin näççä yüzligän kilometr jiraqta. Һätta «saŋa beriş üçün avtobusqa ämäs, poezğa oltiriş keräk», däydu momam. Bizniŋ sinipta maŋa ohşaş tirik jitim yoq ämäs. Ularni anisi ämäs, bälki atiliri taşlap kätkän. Dostlirimniŋ җumran qälbliri yarilinip, hayatida kšŋülsizlikkä duç kälgändä: «Rähimsiz atam anamni taşlap kätmisä, män munçilik müşkül ähvalğa çüşmäs edim», däp ränҗişlirini eytqanda päqät atilarla ämäs, aҗiz җanlarmu balilirini taşlap ketidiğanliğini ular bilmäydiğandäk sezilip ketidu maŋa.

Ana, kšŋlümdä kšmülüp yatqan sirimni bügün saŋa açmaqçimän. Toqquz yaşqa kälgändä bovam bilän al'bomni varaqlap oltarğan eduq. Şunda moşu sürätkä kšzüm çüşti. Uniŋda dadam bilän äҗayip çirayliq bir җanan meni quçaqliğan halda oltiratti.. Bu sürätni burun kšrmigäçkä, häyran bolup bovamdin soridim:

Bova, bu meniŋ çoŋ apammu?

— Yaq, balam.

— Yaki kiçik apammu?

— Yaq.

— Dadamniŋ qeşida oltarğan җanan anamniŋ yaş päytigä ohşimaydiğu? Һär halda bu sürättiki insanlar äŋ bähitlik kšrünidu, maŋa. Saŋiçu, bova? Eytiŋa, kim bu?

— Balam, bu soaliŋğa җavapni dadaŋ bärsun. Män heçnärsä eytalmaymän, — dedi bovam.

Şunda dadamniŋ iştin kelişini taqätsizlik bilän kütkän edim. Qolumda äşu bir sürät. Uniŋ tarihini bilgüm kelivatqanliğini säzgän dadam bilän apam ikkisiniŋ demi içigä çüşkändäk boldi. Yaşliğida štkän hataliqliri bilän hoşalliqlirini tizip sšzläp bärgändä, ikki kšzümgä liqqidä yaş käldi.

— Dada, män seniŋ yaşliğiŋdiki hataliğiŋ ekänmändä?

— Yaq, sän meniŋ tunҗa balam. Sän meni hayatta oyun-külkidin sirt җavapkärlikni täläp qilidiğan, yänimu nurğun işlarniŋ bar ekänligini bildüridiğan däsläpki adäm. Җavapkärlikni härkim härqandaq çüşinidekän. Bu sürättiki gšzäl qiz buni keyiniräk çüşängän bolsa keräk. Mana şuniŋdin keyin «šz anam», däp jürgän dadamniŋ ayali maŋa šgäy ana ekänligini bildim. Bäzidä šgäy anamniŋ meni šziniŋ üç balisidäk kšrmäydiğanliğiniŋ sävävinimu çüşändim.

— Dada, meni şunda apam yahşi kšrmidima? U nemişkä šzi bilän meni elip kätmidi?

— Balam, mana sän çoŋ bolduŋ. Ottura mäktäpni pütirip, institutta oquysän, keyin šzäŋ tallavalğan mutähässisligiŋ bilän işläysän. Şunda däsläpki maaşiŋni qoluŋğa alğanda anaŋni yoqlap bar. U män җavap berälmigän soallarğa җavap beridiğandu, — dedi kšzini yärgä qadiğan halda.

Mana şu kündin başlap šzämçä «qizil kitap» yezişqa başlidim. «Qizil kitapniŋ» nemä ekänligini siz bilisiz. Mundaq kitapqa adättä yoqap ketişkä tayin tapqan җanivarlar kirgüzülidu. Һä, meniŋ «qizil kitavimmu» däl şundaq mähsättä barliqqa kälgän. Ana, yaşliğiŋdiki hataliqmu yaki nadanliğiŋmu bilmidim, biraq män hayatqa «seniŋ yardimiŋ» bilän kšz açtim. Seniŋ aniliq mehriŋni kšrmisämmu, maŋa bu mehirni başqa aҗiz җanlar berivatidu. Biraq bäzidä šzämni taşlanğan küçüktäk his qilip ketimän. Şuŋa saŋa bolğan seğinişimni, ränҗişimni mana moşu «qizil kitapqa» yezivatimän. Sän šz yezaŋda abroyluq ustaz boluşuŋ mümkin. Bälkim, mehrivan anisän, uni bilmäymän. Һär halda bir yärdä «meniŋ tunҗa balam hayat edi», däp izdäp kälmigini oylisam – bäk azaplinimän. Undaq җür°ät seniŋ qoluŋdin kälmidi. Mümkin, uniŋğimu nurğunliğan säväplär bardur. Şuŋa män, dadam eytqandäk, däsläpki maaşimni seni izdäp tepişqa särip qilimän. Ahiri bir küni sän bilän üz kšrüşidiğanliğimğa işänçim kamil…

Maharät İMİROVA.

Bälüşüş