Yol maŋğansiri eçilidu        

0
1 012 ret oqıldı

Qälb sadasi/ Klassik şairlirimiz «Özäm här җaydimän, kšŋlüm sändidur» degän otluq misrani qaldurğan. Uniŋ mäzmunini vätängä tädbiqlisäk, taza җayiğa çüşidu. Adättä, pänniŋ çegarisi bolmaydu, u pütkül insanlarniŋ ortaq bayliği, lekin alimniŋ haman vätini bolidu. Quş härqançä egiz pärvaz qilsimu, uniŋ ozuği bilän ugisi yärdä bolidu. Qerindaşlar, män silärgä «täräqqiy qiliş pursitini Yärşari käŋligidin izdäŋlar. Lekin vätiniŋlarni untumaŋlar» dävatimän. Vätänpärvärlik nädin başlinidu?

Şübhisizki, u aldi bilän ailidin başlinidu. Bizniŋ ata-animiz, tuqqanlirimiz, bova vä momilirimiz, andin qalsa holum-hoşna, mähällä-koylirimiz bevasitä vätändur. Biz moşu asasida vätän häqqidiki çüşänçimizni tädriҗiy käŋäytimiz, beyitimiz vä aliyҗanap pälligä kštirimiz. Bizniŋ müҗäz-hulqimiz animiz bärgän süt vä nan bilän şäkillinidu. Çünki anilar ularğa šziniŋ alämçä mehrini beridu. Bizniŋ müҗäz-hulqimiz atimiz bärgän ğurur bilän beҗirim-
lik vä qät°iylikkä egä bolidu. Ata-ana bizniŋ äŋ däsläpki oqutquçilirimiz süpitidä müҗäz-hulqimizğa šçmäs tamğilarni basidu. Ägär ular šzimiz tävä bolğan häliqniŋ štmüşini, esil än°änisini, parlaq mädäniyitini bildürälmisä, biz baliliqtiki nahayiti muhim ozuqtin mährum qalğan bolimiz. Ata-anilar – pärzäntlärniŋ til ustazi. Ana tilimizdiki çoŋqur mänaliq, hissiyatqa bay sšzlärni pärzäntlär ata-anisidin üginidu.

Һär millätniŋ tilidiki sšz bayliği, ipadiläş usuli şu häliq yaşiğan makanniŋ ekologiyasi bilän ziç munasivätlik bolidu. Bizdä bir bala tuğulsa «Oğulmu, qizmu?» däp soraşniŋ orniğa «bšrimu, tülkimu?» däp soraydiğan ähvallar bar. Ägär bšrä bilän tülkä hälqimiz yaşap kälgän bu muqäddäs ziminda moҗut bolmisa, bizdä bšrä bilän tülkiniŋ hayati vä hususiyiti häqqidä inçikä küzitiş bolmisa, ular häqqidä täsävvurmu bolmatti. Şu närsä eniqki, baliliqta qobul qilğan til bilän täpäkkür bizniŋ keyinki vätänpärvärligimizniŋ geniğa aylinidu. Bu häqqidä ataqliq italiyalik maaripşunas Mariya Montessari: «Kişilär vayiğa yätküzüp sšzläläydiğan birdin-bir til – däl bovaq mäzgilidä ügängän til» degän edi.

Män silärniŋ ailä ähvaliŋlarni ançä bilip kätmäymän. Silärdin şuni sorap baqqum kelidu: šyüŋlarda kiçigiräk bolsimu ailä kitaphanisi barmu? Sizniŋ ata-aniŋiz tarihtiki häm hazirqi alim-ädiplirimizniŋ kitaplirini oqup turamdu? Sizniŋ ata-aniŋiz ailäŋlarniŋ näsäbnamisini sšzläp berälämdu?

Ägär juqarqi şärtlär hazirlanmisa, sizniŋ ailiŋizniŋ mäniviy muhitini härgizmu mukämmäl degili bolmaydu. Һä, şuni toluqlaş üçün nemä qiliş keräk? Äŋ yahşisi, siz ata-aniŋizdin täşäbbuskarliq bilän soal soraŋ. Bu sizniŋ ularğa qilğan yardimiŋiz bolidu. Ular sizniŋ soalliriŋizdin šzliriniŋ kämtük täräplirini his qilidiğan bolsun.

Klassik kitaplar – sizniŋ äҗdatliriŋizniŋ avazi. Siz bu kitaplarni oqusiŋiz, äҗdatlar bilän šziŋizni bağlaşturalaysiz, ularniŋ arzu-armanlirini çüşinidiğan bolisiz. Öziŋizni toğra tarihiy aŋğa egä qilalaysiz, äqil buliğiŋiz tehimu ulğiyidu, iҗadiyät häväsiŋiz orğuydu.

Qerindaşlar, hälqimizgä häqiqiy väkillik qilidiğan dehanlar ammisini šz kšziŋiz bilän kšrmisiŋiz, vätiniŋizni härgiz toluq çüşinälmäysiz. Vahalänki, bizniŋ dehanlirimiz yezilarda. Siz yezilarda boldiŋizmu? Yezilirimizniŋ җapaliq, lekin sehi qiyapitini kšrüp baqtiŋizmu? Ägär tehiçä undaq qilmiğan bolsiŋiz, män sizgä täklip berimänki, pursätlärdin paydilinip, yezilarğa beriŋ. Şu çağda vätiniŋizniŋ bepayan quçiğini kšrüp, häyran qalisiz. Hälqiŋizniŋ rohidiki bayliqlarni kšrüp, kšŋliŋiz liqqidä bolidu. Sizgä härqandaq kitapta deyilmigän hayat mšҗüzilirini namayän qilidu. Siz üginişkä tegişlik närsilärniŋ häddi-hesapsiz ekänligini bayqaysiz. Siz ana diyariŋizdiki tağ-däriyalarni, uniŋdiki bayliqlarni, hälqiŋizniŋ yaşaş şäklini tüzük çüşänmäy turup, jiraq ällärgä ketip qalsiŋiz, keyinçä pursät yaritiş tehimu täs bolidu. Çünki siz çoŋ bolğansiri aldiraş bolup ketisiz.

Mundaq bir addiy printsip moҗut. Bilip qoyuşiŋizni tävsiyä qilimän: šzini sšyüşni bilmigänlär – başqilarni sšyälmäydu, šziniŋ ata-anisini sšymigänlär – başqilarniŋ vätininimu qädirläşni bilmäydu. Undaqlar šziniŋ qädrinimu mäŋgü başqilarğa bildürälmäydu.

Män sizgä vätändişimdin aŋliğan bir addiy adämniŋ vuҗudidiki qimmätlik täräp häqqidiki misalni kältüräy. «Stambulniŋ bir qatnaş bekitiniŋ aldida turattim, — däp bayan qilişqa başlidi u vätändişim. — Bir ayalniŋ qoyuq Hotän şevisidiki gepi meni ändiktürüvätti. U ayal meniŋ uyğurluğimni härgiz bilmäydu, mänmu u ayalni tonumaymän. Män u ayalğa häm häyran qaldim, häm sšyündüm. U heçqandaq ikkilänmäyla maŋa uyğurçä sšzlidi. Bu vaqiä ägär Aqsuda yaki Ğulҗida bolğinida häyran bolmattim. U uyğurni alaytän izdimisä, uçratqili bolmaydiğan yat bir şähärdä Hotän purap turidiğan täläppuzda mändin yol soridi. Bayqiğinim, ayalniŋ çehridä nä täŋqisliq, nä hiҗilliq alamitini kšrgili bolmatti. Äksiçä, nahayiti täbiiy turatti. Mänmu uniŋğa uyğurçä җavap berip, yolni çüşändürdüm. Özäm şundaq hayaҗanlinip kättim. Mana bu — bizniŋ hälqimizdiki sapdilliq.

İşinimänki, u ayal stambulluq bir türkkä uçrap qalğan bolsimu, pikrini uqturaliğan bolatti. Bir sodigär uyğurçä sšzläp jürüp, Almuta, Bişkek, Taşkänt, Aşhabad, Baku, Stambulda nan tepip yegänligini sšzläp bärgän edi. Ägär siz ana tiliŋizğa pişşiq bolsiŋiz, keyin ingliz tili qatarliq çät äl tillirinimu ügänsiŋiz, siz yaşalaydiğan muhit hässiläp käŋäygän bolidu. Siz kšptilliq dävridä yaşavatisiz, šziŋiz bilän šzgilär otturisidiki šzara hšrmät munasivitini qandaq yaritisiz? Bu — silärdäk ävlatniŋ aldiğa qoyulğan çoŋ mäsilä.

Qerindaşlar, siz ana jutuŋizdin ayrilğan küni vätän vä til mäsilisi şu haman aydiŋlişidu. Ularni toğra häl qilmay turup, muvappäqiyättin sšz açqili bolmaydu. Şuŋlaşqa män bügün şular häqqidä tohtaldim. «Yol maŋğansiri eçilidu» degän gäp bar. Silär zeräk häm çeçän! Nurğun närsilärni asta-asta bilivalisilär. Ahirida män silärniŋ teniŋlarğa salamätlik, üginişiŋlarğa utuq, turmuşiŋlarğa bähit tiläymän.

Abduqadir җalaliddin, professor.

Bälüşüş