Baliliqniŋ ahirqi yezi

0
553 ret oqıldı
image description

T.Tohtämov/ – Moma, moma, kim bilän sšzlişivatisän? – däp soridi därvaza yenidiki bäldiŋdä oltarğan momisiniŋ mürisigä yšlinip turğan on yaşliq Aman.

– Һeçkim bilän, balam. Җügi, berip oyna. – Momay yaş ägigän kšzlirini nävrisidin yoşurup, tätür qaravaldi. Gugum çüşüvatatti. Upuq qizirip, quyaş ugisiğa oltarmaqta. Tağ bağriğa җaylaşqan bu känt asta tün pärdisigä orilivatatti. Mälini šylärniŋ turhunliridin çiqivatqan is-tütün bilän padidin qaytqan mal ayiğidin kštirilivatqan topa-çaŋ qapliğan. Ayallar kalilirini seğişqa aldirisa, ältäk balilar koçida oynap jüridu. Räsmiyla yazniŋ hidi kelip, ipar eyiniŋ illiq künliri başlanğan.

Päqät bir ayalla heçnägä aldirimatti. Ätigändin beri u vaqit štkänsiri konirap, egilip-qağҗirap kätkän kona bäldiŋdä oltiridu. Bu bäldiŋniŋ yasalğiniğa, mana, qiriq jildin eşiptu. Puhta çoşqa yaŋiği däriğidin yasalğan bäldiŋ momayniŋ hayatida yüz bärgän kšpligän vaqiälärniŋ şahidi bolğan. İpar eyiniŋ җanğa rahät beğişlaydiğan bu künliridä momay kšzlirini ilan käbi ägri-bügri koçiğa tikkän halda şük oltiridu. Neridiki idirlar käynigä štüp, kšzdin ğayip bolidiğan yezidiki tänha koçiğa nigah taşliğan momay, goya birini kütüvatqandäk, eğir sükünatta azapliq hiyallar iskänҗisidä qalğan. Äşu kimdu-biri täqäza boluvatqan aniniŋ häsrätlirini yenikläştürüp, uniŋğa täsälla beridiğandäk hissiyatlar ilkidä edi momay.

Yätmiş yaşniŋ bosuğisiğa qädäm taşliğan bu ayalniŋ ismi Märiyäm. Ottura boyluq, aq yağliqni beşiğa çiŋ tartip çigivalğan, säl iŋişip maŋidiğan Märiyäm aniniŋ qoruq basqan qolliri heli küç-quvättin qalmiğandi. Uniŋ oltirişqan bolsimu, nur häm mehrivanliq yeğip turidiğan kšzliridä täşviş-ändişä namayän. Çirayida harğinliq vä tänhaliq äläŋlätti. Külümsirigändä, çehrisidiki qoruqlar çoŋqurlişip ketätti. Bu qoruqlar uniŋ hšsnini tehimu gšzälläştürüvetätti. U bolsizä, adämlär aldida dayim külümsiräp jürätti.

– Qasim, äzizim, nälärdä jüridiğansiz? Nemişkä šygä qaytip kälmäysiz? Uruş alliqaçan tügidiğu! Mälimizgä helä jutdaşlirimizniŋ qaytip kälgini nävaq, – lävlirini aran midirlitip, kšzigä olaşqan yaşlirini sürtkäç, nalä qilmaqta edi Märiyäm. – Biri – putidin, yänä biri qolidin ayrilip qaytip käldi. Ävzili, ular tirik qaytip käldi.

Märiyäm yoldişini ahirqi qetim 1942-jilniŋ may eyida kšrgän. Şu çağda mälidin ikki adäm — Märiyämniŋ yoldişi Qasim bilän uniŋ akisi Һaşim җäŋgä atlanğan. Boyi ikki metrğa baravär Һaşimni jutdaşliri «devä» däp atişatti. «Vay, huda, Һaşim händäkkä qandaqmu siğar?», deyişkändi şu küni ularni uzatquçilar. Һä, ikki җäŋçi bilän hoşlişişqa pütkül yeza hälqi kälgändi. Ular at qoşulğan harvuğa oltirip, ta Yarkäntkiçä bir eğizmu gäp qilmay, ün-tünsiz meŋişqan. U küni hava rayimu «qapiğini türüp», yamğur yaqqandi. Adämlärniŋmu kšŋli ğäş, käypiyati yoq. Uzatquçilar arilap-arilap Qasimğa beqişidu. Mälidä u bäkmu çoŋ nopuzğa egä edi. Boyi egiz, çirayliq çekilgän buruti šzigä tolimu yarişatti. U juttiki birdin-bir ätivarliq tšmürçi edi. Qasimğa här küni degidäk jutdaşliri muraҗiät qilatti. U adämlärniŋ muŋ-muhtaҗiğa hisdaş bolup, ularniŋ ehtiyaҗidin çiqatti. Birliri lahşigir, qasqan, kätmän yasatqili kälsä, bäzilär atlirini taqilatqilitiş üçün muraҗiät qilatti. Jutdaşliri šzliriniŋ minnätdarliği süpitidä tšmürçigä buğday, gšş qatarliqlarni berätti. Hoşnisi Halidäm bolsizä, dayim räŋmu-räŋ gäzmal kštirip kelip: “Buni Märiyämgä berivetärsiz. Özigä birnärsä tikip kiysun” dätti.

Känt, häqiqätänmu, kiçik edi. Jiğip kälsä, ällik šy. Һämmäylän inaq yaşatti. Uruş jilliri šylärdä därvaza yoq edi. Şuŋa bir-biriniŋ šyigä härqandaq vaqitta bemalal kirip-çiqatti.

– Uruştin kelip-kälmäydiğinimni bilmäymän, – degän edi şu küni Qasim Märiyämni bağriğa besip. – Lekin, ähvalniŋ qandaq boluşidin qät°iy näzär, meniŋ bir iltimasim bar. Balilirimni munasip tärbiyilä. Navada šlüp kätsäm, ular üçün u duniyada qizirip qalmay yänä.

– Siz huddi barsa-kälmäskä ketip barğandäk gäp qilivatisizğu, dadisi, – Märiyämniŋ kšŋli buzuluşqa başlidi. – Kšz yeşim qaçan tügäydekintaŋ, bilmäymän. Amma şuni yadiŋizda tutuŋ: män sizni kütimän. Ömürvayät kütimän.

Ular mana şundaq hoşlaşqan. Qasim bilän Һaşim atlirini toqup, şaqirap eqivatqan Ösäktin štti. Däriyaniŋ u qetidin asmanğa adaqqi qetim qarididä, qolini bir şiltip, kšzdin ğayip boldi. Märiyäm qirğaqta Qasimni qaytip kelişigä ümüt qilip, yänä bir saatçä turdi. Biraq u şu kätkiniçä yenip kälmidi.

***

– Moma, qaraŋğu çüşüp kätti. Җür, šygä kiräyli. – Aman momisiniŋ qolini tartti.

Märiyäm eğir “uh” tartip bäldiŋdin turdidä, Amanniŋ beşini silap qoyup, šygä taman qädäm taşlidi.

Aman momayniŋ känҗä nävrisi. U idräklik, zehni štkür, ältäk bala edi. Uniŋ dadisi bäş jil burun Almutiğa kšçüp kätkän. Momayniŋ känҗä oğli Rahmanniŋ hizmät babida Almutiğa yštkälgändä, u bir-ikki qur kiyimini elip, Amanni anisiğa qaldurup, aldiraş yolğa ravan bolğan. Rahmanniŋ ayali – Amanniŋ apisi tuğutta tügäp kätkäçkä, balini Märiyäm tärbiyilävatatti. Biraz vaqit štkändin keyin “Rahman Almutiğa berip, yaş çokanğa šylinivaptäk”, degän miş-miş mälidä pur kätti. Lekin Märiyäm bu hildiki äpqaçti gäplärgä işänmidi. «Һaman bir küni Rahman kelip, hämmini šzi eytip beridu», däp oğlini kütüp jürdi. Amma Rahman mäligä bäkmu az kelidiğan bolup qaldi. Kälsimu, bir keçä qonupla, qaytişqa aldiratti.

Märiyäm nävrisini tolimu yahşi kšrätti. Bala Qasimniŋ yaş çağlirini äslitätti. Һäqiqätänmu Amanniŋ siŋayan beqişliri, meŋiş-turuşi, mehrivanliği bovisidin aynimatti. Momay nävrisini bovaq çeğidin bağriğa besivalğan. Bšşükkä bšlätti, zakilap yatquzatti, astini quruqdatti, qosiğini toyğuzatti. Yenidin bir qädämmu neri kätmätti. Biraq, şuniŋ bilän billä, baliniŋ nimҗan, nazuk bolup šsüşigimu yol qoymatti. Märiyäm nävrisini ämgäkkä ätigän ügätti. Şu tüpäyli Aman tavlinip çoŋ boluvatatti: u otun yaratti, su toşatti, malğa ot-çšp berip, eğil-qotanlarni tazilaşqa yardämlişätti. Täŋtuşliri ohşaş şohluqmu qilatti. Bir küni savaqdişi Rişat ikkisi mäktäpkä barmidi. Ular tehi tünügün käçqurun šzara beliq tutuşqa berişqa kelişivalğan.

– Ävu Qaritaş teğiniŋ qaptilida yahşi bir yär bar, – eğizi-eğiziğa tägmäy sšzlimäktä Rişat. – Män dadam bilän Sidiq akiniŋ gäplirini aŋlap qaldim. Ular äşu yärdin mançilik beliqlarni tutuptu, – Rişat qollirini käŋ yeyip kšrsätti.

– Qoyä, bizniŋ šstäŋ-däriyalarda unçilik yoğan beliqlar bolmaydu, – etiraz bildürdi Aman. Amma içidä bäk hayaҗanlandi.

– Rast dävatimän, Nemä, işänmäyvatamsän? U yärgä barğu, ättäy ozuq taşlap, beliqlarni şundaq yoğartqan, bildiŋmu?! – Öziniŋkini dälilläşkä tirişti Rişat. – Ätä ätigändä kšrimiz.

Şundaq qilip, momisiğa säzdürmäy, Aman bilän Rişat qarmaqlirini šyniŋ käynidiki çšp dogisiniŋ arqisiğa yoşurup qoydi. Ätisi ätigändä dostlar Qaritaşqa kätti. İkki saattin keyin mänzilgä yetip kälgän balilar qarmaqlirini suğa taşlaşti. Vaqit štüvärdi, lekin ular birmu beliq tutalmidi. Käçqurun başlirini saŋgilatqan halda, mäligä qaytip kelişti. Mälum boluşiçä, Sidiq aka heliqi beliqlarni Yarkänttin elip kälgän ekän. Beliqlarni uniŋğa härbiy ağiniliri beriptu. Beliqlar İli däriyasidin tutulğan ohşaydu. Sidiq aka Rişatniŋ dadisiğa moşular häqqidä eytip, mahtanğan ekän.

Ätisi mäktäp mudiri Muhpul toku (uniŋ bir puti ikkinçisidin qisqa bolup, tokuçaŋlap maŋatti) Märiyämni mäktäpkä çaqirtti.

Aman bilän Märiyämni kabinetiğa başlap kirgän mudir ularğa helila eğir gäplärni qildi. Aman paŋŋidä җiğlavätti. Märiyäm nävrisiniŋ beşini silap, bäzlidi.

– Yaq, män Rahmanğa telefon qilimän. Oğlini bizniŋ mäktäptin äkätsun. Märiyämniŋ bu tärbiyisi tärbiyä ämäs. Һäq җälligür bolidu bu bala.

Muhpul toku tükrüklirini çaçiritip tehimu qizip barmaqta edi.

– Mana qara, balini җazalaşniŋ orniğa bäzläp jürginigä šlämsän, šçämsän!

– Sän baliğa vaqirima, – Märiyämmu boş kälmäy, huҗumğa štti. – Bizniŋ šydä heçkim avazini kštirip sšzlimigän. Telefon qilidiğan bolsaŋ, mänmu telefon qilimän keräk yärgä. Ailäŋlärni bilimän. Seniŋ dadaŋ uruş jilliri kolhozniŋ mülkini oğrilap, çegariniŋ u täripigä štküzgänligini tehi untuğinimiz yoq!

Märiyämniŋ bu sšzliri Muhpul tokuni esäŋgiritip qoydi. U artuq gäp qilmay, qaqqan qozuqtäk turup qaldi. Märiyäm Amanni yetiläp, mudirniŋ kabinetidin çiqti.

Moma bilän nävrä mana şundaq yaşidi. Aman momisiniŋ qaçan uhlaşqa yetip, ornidin qaçan turidiğanliğini heçqaçan kšrmigän. Amanni uyqa basqanda, Märiyäm šy häläkçiligi bilän bänt edi. Ätigänligi ohanğandizä, momisiniŋ naştiğa birnärsä täyyarlavatqanliğini kšrätti. Aman momisini çäksiz alämni kšrsitidiğan derizigä qiyas qilatti. Momay üçün baliliri bilän nävriliriniŋ qosiği toq, kiyimi pütün, teniniŋ saqliği hämmidin ävzäl edi. Aman momisiniŋ aramhuda oltirip däm alğanliğini zadila äslälmätti. U qähritan qişniŋ uzun keçiliridä çay içip oltirip, momisiğa gäp qilatti.

– Män çoŋ bolğanda, moma, şähärgä kšçüp ketimiz. Män saŋa yoğan häm issiq pätir setip elip berimän. Sän här küni käç kirgiçä däm alisän. Meniŋ ayalim seniŋ hizmitiŋni qilidu…

***

– Moma, heliraqta sän kim bilän sšzläştiŋ? – soalini täkrarlidi Aman.

– Һeçkim bilän, balam. Uni kallaŋdin çiqirip taşla. – Märiyämniŋ kšzidin yänä bir tamça yaş domilap çüşti.

– Sän bügün bir türlükla bolup qapsänğu, moma, – Aman momisiniŋ qolini tutup, mäŋzigä apardi. – Yaki bir yeriŋ ağrivatamdu?

– Jürigim sälla bearam qilivatidu, – Märiyäm bu qetim šz täşvişini yoşurmay nävrisigä oçuq eytti. – Bilisänğu, ipar eyida dayim meni ändişä basidu. Navada bu duniyani taşlap kätsäm, şuni bilip qoy, män härqaçan seniŋ yeniŋda jürimän. Kepinäktäk pärvanä bolup, seniŋ işäşlik tayançiŋ bolimän.

– Undaq demiginä, moma, – Aman kšzigä yaş aldi. – Sän heçqaçan šlmäysän. Män seni davamliq himayä qilimän, yardämlişimän.

Märiyäm kšŋlidiki gäplärni Amanğa eytmaqçi boldiyu, amma šzini tutti. İçidikini tšküp taşliğusi käldi, lekin eğizini açmidi. Jillar boyi jiğilip kätkän aççiq häsrätlär, ğäm-täşvişlär vä kšz yaşlar anini ubdanla halsiratqan, azapliğan… Märiyäm keyinki vaqitlarda tala-tüzgimu az çiqatti. Yalğuz oltirip, hiyal sürätti. U kona bäldiŋgä çškkiniçä jiraqlarğa uzaqtin-uzaq qaratti. Һaman bir küni yetip kelidu, däp Qasimni kütätti. Qasim kelipla, aval balilirini kštirip, mäŋizlirigä sšyüp, andin šzini bağriğa basidu, däp täsävvur qilatti. Qaraŋğu çüşkändä, heçkim kälmigändin keyin, ün-tünsiz šygä kirip, karivätkä yatattidä, kšzlirini jumatti. Heliğiçä uyqisi kälmäy, yänä hiyallar däriyasiğa şuŋğup ketätti. U yaq-bu yaqqa šrülüp, ahiri bir çağda uhlap qalatti…

Märiyäm momay taŋ sähärdä җan üzdi. Yenida yatqan nävrisi Amanniŋ qolini qattiq qisqan halda baqi duniyağa rählät qildi. Uniŋ kšzliri jumulğan, çehrisi tinç-hatirҗäm, lävliri säl oçuq. Ätimalim, çüşidä biri bilän gäpläşkän bolsa keräk…

Märiyäm momayni mälä sirtidiki kona qäbirstanliqqa däpin qildi. Zärätkaliq qorşalmiğan, qäbirlärdä hatirä taş yaki yeziqmu yoq. Һär täräptin çiqqan izğirin şamalda çoqçarap turğan bu dšŋlär ularniŋ qäbir ekänligidin dalalät berätti. U yärdä ottuzçä şundaq «dšŋ» bar edi. Uzundin beri heçkim yärlänmigändi bu yärgä. Märiyäm šzini moşu qäbirgahqa däpin qilişni җekigän. Namsiz qäbirlär arisida uniŋ ata-anisiniŋmu qäbri bar edi.

Aman momisini ahirqi säpärgä uzitişqa barmidi. Märhumniŋ җinaza namizi oqulup bolğandin keyin, u hoylidin jügräp çiqqiniçä mäliniŋ şärqidiki idirğa yol tutti. Momisi ikkisi bu yärgä pat-pat kelip, künniŋ oltirişini küzitätti. Aman kiçigiräk bir taşqa oltirip, tizlirini quçaqliğiniçä špkä-špkisiniŋ basalmay jiğlidi. «Qandaqlarçä? Nemişkä? Nemä üçün?». Baş-ahiri yoq bu soallarğa kimdin җavap elişni bilmätti u. Uniŋ kšz aldida sšyümlük momisiniŋ qiyapiti җilviländi. U näq moşu yazda baliliğiniŋ tügigänligini his qildi. Märiyäm momay uniŋ baliliq hatirilirini šzi bilän elip kätti. U ändi heçqaçan momisiniŋ qollirini sšyälmäydiğanliğini, momisiniŋ bağriğa šzini atalmaydiğanliğini çüşändi.

Aman asmanğa qaridi. Asmanda parçä bulutmu yoq. Süp-süzük sama. Huddi Märiyämniŋ rohini qobul qilişqa täyyardäk, quçaqlirini käŋ açqan.

«Ändi momam bovam Qasimniŋ yenida. Һä, ular u duniyada çoqum kšrüşti…».

Bir häptidin keyin dadisi Amanni Almutiğa elip kätti. Uniŋ üçün yeŋi hayat başlanğan edi.

Rusçidin tärҗimä qilğan Malik MÄҺÄMDİNOV.

Bälüşüş