Hoşnidarçiliq

0
1 160 ret oqıldı

Sabiräm ÄNVÄROVA, «Uyğur avazi»/ Dostluq – millät tallimaydu, yaşqimu qarimaydu. Һärbirimizniŋ bala çeğimizda billä oynap çoŋ bolğan, gšdäklikniŋ gšzäl päytlirini billä baştin käçürgän, baliliğimizniŋ äŋ esil äslimisi bolup yadimizda mäŋgü saqlinip qalğan dostlirimiz bar. Meniŋ bähtiyar šlkämdä uyğur, qazaq millätliri inaq-iҗil, šmlüktä yaşaydu. Mana şundaq birligi yaraşqan yezilarniŋ biri, ana jutum – Dardamtu. Һä, bu yezidiki uyğur-qazaq hälqi, huddi bir ailiniŋ pärzäntliridäk, bäk inaq. Mahtanğinim ämäs, moşundaq jutta tuğulup šskäçkimu, dinimiz bir qazaq hälqiniŋ tili, mädäniyitidin, urpi-aditidin hävärdarmän. Җümlidin kšp närsini Toqtasın vä Güljan isimliq tam hoşnilirimiz arqiliq bildim. Çünki ularniŋ meniŋdin bir yaş çoŋ Ayzada isimliq qizi bilän kiçigimdin billä oynap çoŋ boldum. İkki hoylini bšlüp turğan qaşada bir-birimizniŋ šyigä bemalal kirip-çiqidiğan işik bar edi. Şu işik härqaçan oçuq. Һeçqaçan ilinmaydu. Ayzadaniŋ ata-anisi bilän meniŋ ata-anam qurdaş bolğini üçünmu, hoşnimizniŋ çoŋ oğli bilän hädäm, Ayzada bilän män, kiçik oğli bilän yänä bir siŋlim quramliq bolup, hämmimiz bir šyniŋ baliliridäk billä oynap çoŋ bolduq.
Apam tonur qizitsa, Güljan täte, ular qizitsa apam hemir juğirip, billä nan yaqatti. Hoşnimiz nan yaqidiğan küni «Tonur qizitqilivatimän, qiziğida neniŋni yeqivalsaŋçu» däp anamğa kirätti. Ayzada ikkimiz nan toşup, issiq nanniŋ hidi çiqqanda, tonurniŋ ätrapidin jiraqqa ketälmättuq. Taşlinip kätmisun dättimu, äytävir, apamlar nanniŋ kšyüp pişqan yerini bizgä berip: «Kšygän yerini yesäŋlar, kšyümçan bolisilär» dätti. Һä, biz bolsaq, talişip yättuq. Tonurda kšyüp pişqan nanni ğarsilditip yäp, bšläkçä şatlinattuq. Uniŋ üstigä, kšygän nanniŋ tämi bšläkçä. Һazir nanni dukandin setivalidiğan bolğandin beri, şu künlärni tolimu seğinimän…
Ayzada meniŋdin bir sinip juquri oqatti. İkkimiz mäktäpkä billä berip, billä kelättuq. Öyniŋ bosuğisini atlişim bilänla aldiraş kiyimimizni yštkäp, qaytidin kšrüşüşkä aldirattuq. U bizniŋ šydin, män ularniŋ šyidin çay-tamaq içip jürüverättuq. Oyunğa kirişip, käç kirgändä, šygä täsliktä kirättuq. Män uniŋğa uyğurçä sšzläp, u maŋa qazaqçä sšzläp jürüp, bir-birimizniŋ tilini çüşinip kättuq. Oyunçuqlirimizni baqqa elip kirip, ağçaylam oynattuq. Ularniŋ beğida buzulup, yaramsiz bolup qalğan yoğan avtobusniŋ kuzovi bolidiğan. Ayzada ikkimiz uni šy qilip, içidä zerikmäy oynattuq. Män u avtobusni šmürboyi untumaymän. Sävävi, uniŋ içidä meniŋ baliliğimniŋ sirliq äslimiliri saqlinip qaldi.
Ayzada ikkimizniŋ dostluği bäk yaraşqan edi. Bäzidä ata-anam häzil qilip, Toqa ağa bilän Güljan tätegä «Ayzadani bizgä berivetiŋlara, tšrtinçi qizimiz qilip beqivalayli» dätti. Ularniŋ šyidikiliri bolsa, «Җügü, kiyimliriŋni elip çiq. Sän bizniŋ qizimiz. Seni Bähitҗan bilän Sahirämgä berip turğan eduq. Ändi çoŋ bolduŋ, qayturup elivalimiz» däp meni qorqutatti. Äytävir, Ayzada ikkimiz taŋ atqandin käç kirgiçä u šydin bu šygä kirip-çiqip jürüverättuq.
Tamaq pişqandin keyin, anam aval bir apqur aşni meniŋdin Ayzadalarniŋkigä kirgüzätti. Mänmu hoşnimizniŋkidin quruq qol çiqmattim. Dostum ikkimiz tamaq toşup, ikki šyniŋ arisida zerikmäyla maŋattuq. Nan tügäp qalsa, nan, süt tügäp qalsa süt sorap, yoqimizni bar qilip, barimizni bšlüşättuq. Apamlar mehmanğa baridiğan küni, käçkä bizni Ayzadalarniŋkigä, Güljan tätelär bir yaqqa maŋsa, ularni bizniŋkigä qaldurup ketätti. Ular käç kälgän künliri, hoşnimizniŋ šyidä qonupmu qalattuq. Güljan täte kiyim-keçäk satatti. Tovarğa berip-kälginidä, Ayzadağa nemä alsa, maŋimu şuni elip kelätti. «Jiraqtiki tuqqandin, yeqindiki hoşnaŋ äla», däp konilar bekar eytmiğandä.
Ayzada ikkimizniŋ talay ortaq äslimilirimiz bar. Anamniŋ eytip berişiçä, bir küni Ayzada meni «Jür, dän şağıp jeymiz» däp çaqiriptu. Meniŋ 4-5 yaş vaqtim bolsa keräk, hatalaşmisam. Keyin män šygä qaytip kirginimdä anamğa: «Apa, Ayzada meğiz degänni bilmäydekän. Maŋa meğizni dän demämda…» däptimän. Ata-animizni mana şundaq talay qetim külkigä ğäriq qilip, Ayzada uyğurçini, män qazaqçä sšzläşni kiçigimizdin billä oynap jürüp üginivalduq. Män 5-sinipni tamamliğanda, mälum bir säväplär bilän, ular şähärgä kšçüp kätti. Şu çağda qädinas dostumni qiymay hoşlaşqinim helimu yadimda. Ayzada şähärgä kätkändin keyin, başqiçä täsiratta bolup, biraz vaqit üginälmidim. Ata-anamdin «Ayzadalar nemä üçün kšçüp kätti?» däp yenip-yenip soraverättim. Mana şundaq qilip, aylar-jillar štüvärdi. Äşu bir untulmas däqiqilär seğiniş bolup qalivärdi. Toqa ağalar yeziğa kälginidä, birinçi novättä, bizniŋ šygä kelip, teçliq-amanliq sorişip, apamniŋ ätkänçeyidin içip ketätti.
Arimizdiki jiraq musapä bizniŋ hoşnidarçiliq munasivitimizgä täsir täkküzälmidi. Һazirğiçä män şu esil baliliq çağlirimni bäkmu seğinimän. Äpsus, vaqitni käynigä qayturuş mümkin ämäs ekän. Eytsam-eysam äslimilirim tügimäydu. Çünki kiçik bolsammu, şu çağlar jürigimdä alahidä orunni egiläp, yadimda mäŋgülük saqlinip qalğan. Bu künlärdä Ayzadamu, mänmu mäktäpni tamamlap, käsip egiliduq. Һayat bizgä ästin çiqmas äslimilärni hädiyä qildi. İlgärkidäk pat-pat kšrüşüp turmisaqmu, bir-birimizni mäŋgü untumaymiz. Sävävi, bizniŋ dostluğimiz bir šlkidin, bir hoylidin tomur tartqan.
«Hoşna» degän sšz meniŋ üçün muqäddäs. Şundaq äziz insanlar bilän hoşna bolğanliğim üçün bähitlikmän. Bu sezimni til bilän izhar qilişqa aҗizmän. Һazir bilidiğinim, bizni bağlap turğan hoşnidarçiliq munasivätla ämäs, ikki millätniŋ – qazaq bilän uyğurniŋ qädinas mäŋgülük ekän ämäsmu… Başqiçä eytqanda, hoşnidarçiliq – dostluqniŋ muqäddäs rämzi ekänligini çüşändim.

Bälüşüş

Javap qalduruŋ