Çin sšygänlär qoşulmaydu

0
101 ret oqıldı

Gülnarä ABLİZ

(Һekayä)

Һeli esimda. Yoruq šy. Biri koçiğa, biri hoyliğa qaraydiğan šyimizniŋ deriziliridin dayim kün nuri çüşüp turidiğan. Derizidin qarisaŋ, işik aldimizda qatar tikilgän aq teräklär kšrünätti. Yoruqluqni yahşi kšridiğan momam derizä aldidin kätmätti. Kümüç käbi appaq, şalaŋ çaçlirini tarap, ikki qilip šrüp käynigä taşlisa, beligiçä yetätti. Yüzidiki qoruqliri bolsa, җapaliq štmüşni äslitätti. Dadamniŋ vapatidin keyin barliq iş anamğa qaldi. Meniŋ bilän sirdişidiğanğimu vaqti bolmay ketätti. Şuŋa män vaqtimni kšpinçä momam bilän štküzättim. U meniŋ yšlänçim häm sirdişim edi. Bir küni mäktäptin qaytip, šygä aldiraş kirdimdä, momamniŋ quçiğiğa šzämni attim. Meniŋ bir närsidin hapa bolğinimni kšzlirimdin bilivalidiğan momam:
– Eytqin balam, nemä boldi? – däp asta beşimni silidi. Män bir az tiniç turdumdä:
– Sinipimizdiki balilar meni başqa sinipniŋ bir balisiğa çaplidi, – deyişimgä momam šzini basalmay külivätti. Momamğa qarap mänmu jiğa arilaş küldüm. Birdä momam җim bolup qaldidä, andin:
– Sän muhäbbätniŋ nemä ekänligini bilämsän zadi? – däp, maŋa tosattin soal qoydi. Män bir az oylinip:
– Siz eytip beriŋ, muhäbbät degän nemä u?
– Muhäbbät – u duniyadiki äŋ esil sezim.Uniŋ qurali – jüräk. Muhäbbät bolğan yärdä sezimmu bolidu. Amma sezim aldamçi kelidu. Biz, insan balisi, näççisigä mänsüp bolalaymiz, amma jüräk päqät birigila mänsüp. Äynä şu jüräkniŋ egisini tapqiçä helä adişisän.
Män momamniŋ sšzini bšlüp:
– Sizmu şundaq adaşqanmu? Yä jürigiŋizniŋ egisini birdinla tepivalğanmu? – däp miyiğimda külüp qoydum. Momam tayaqtäk bolup qalğan qolliri bilän üzini siypap, yağliğini selip, qaytidin taŋdidä:
– Yaş çeğimizda aydäk çirayimiz bolmisimu, uyğur qizliriğa has yeqimliq hislitimiz bar edi. Kšp jigit jürigimdin orun soridi, amma kšŋlüm tartmiğaçqa, hämmisidin vaz käçtim. Birdä bir jigitni uçrattim.Uniŋ didarini päqät birla qetim kšrüptimän. Helä vaqit hät-uçur elişip jürduq. Amma, birdä arimizğa soğaqçiliq çüşüp, ayrilip kättuq. Däsläp hapa bolup, azaplinip jürsämmu, biraz vaqit štkändin keyin untup kättim. Demäk, män uni çin sšymigän ekänmän. Çünki çin sšygü mäŋgü untulmaydu, – deyişigila, çayhanidin anamniŋ «Çayğa keliŋlar» degän avazi aŋlandi.
Momam çayhaniğa qarap maŋdi, män kiyimimni avuşturup çiqip, kün täptidin issip kätkän çšgündiki su bilän qolumni juyup, җoziğa käldim. Momamniŋ hiyaliniŋ nemidä ekänligini bilmidim, amma momamniŋ jürigimniŋ šz egisini tapqan-tapmiğanliğini bilişkä aldiridim.Çay içip bolğandin keyin, momam işik aldimizdiki yoğan aq teräkniŋ sayisi çüşüp turidiğan bäldiŋgä oltardi. Män uniŋ yeniğa kelip, šzämgä aram bärmäyvatqan soalğa җavap elişqa aldiridim.
– Şuniŋ bilän jürigiŋiz šz egisini taptimu? – däp momamniŋ kšpni kšrgän, dayim yaşaŋğirap turidiğan kšzlirigä tälmürdim.
Momam helä җim turdidä, issiq şamal täsiridin midirliğan yopurmaqlarğa bir qarap qoyup, baya başliğan sšzini davamlaşturdi:
– Maŋa helä äs kirgän päyt edi. Birdä şu tatliq hayatimğa millät üçün jürigi kšyidiğan, mehrivan, kiçikpeyil, härtäräplimä qabiliyätlik bir jigit şuvurğandäk aldiraş kirip käldi. U keçä-kündüz yadimdin çiqmatti, hätta çüşlirimgimu kirip aram bärmätti. Һär päyt ismini aŋliğinimda, jürigimdin vulkan käbi qandaqtu bir tuyğu orğup çiqatti. Jürigimniŋ soqqan avazi maŋila ämäs, ätrapimdikilärgimu aŋlinivatqandäk bilinätti. Maŋa natonuş bu tuyğudin gayida qorqup ketättim. Kšzümni jumsam – didarini kšrättim, kšzümni açsam – taŋ şamilidäk bir dämdä yälpüp, jiraqlarğa ketätti. Mana şu päyttila muhäbbätniŋ nemä ekänligigä kšz yätküzgändäk boldum. Şuniŋ bilän billä uniŋ jürigimgä mänsüp insan ekänligini çüşändim. Arimiz bäk jiraq bolğaçqa, bir-birimizni kündä kšrälmättuq. Uniŋ bilän här qetimqi uçrişişni tšrt kšz bolup kütättim. Mälimizniŋ çetidä bir egiz dšŋ bolidiğan. U yärgä çiqip vaqirisaŋ, hämmä seni aŋlatti. Äynä şu dšŋ pak muhäbbitimizniŋ guvaçisi boldi. U mälimizgä kälginidä äynä şu dšŋniŋ üstidä oltirip: «U mälämdin, bu mäläŋgä, seni däp käldim» däp nahşa eytatti. Bu nahşini aŋliğan qulaqlirim seğiniş otida kšyüvatqan jürigimgä huş hävär eytip, ayaqlirim meni şu dšŋgä qarap sšrätti. Bir-birini seğinğan jüräklärniŋ avazi mälidä havuşup jürgän iştlarniŋ,eğildiki mallarniŋ avazini besip, ätrapta җim-җitliq hšküm sürätti. Bir-birigä qadalğan kšzlärdin nur yeğip, muzliğan qälblärgä issiqliq hädiyä qilatti. Bizgä zoqi kälgän ay birdä däräqlärniŋ käynigä štüp, birdä nuri bilän çirayimizni yorutatti. Män beşimni uniŋ mürisigä qoyattim, u tšmür üzgidäk küç bar qolliri bilän meni qattiq quçaqlavalatti. Uniŋ issiq qoynida, hätta tünniŋ salqinliğimu bilinmätti. Äşu qollarniŋ meni mäŋgü qoyup bärmäsligini arman qilattim. Şundaq tuyğularğa çšmülüp, taŋ etip kätkininimu säzmäy qalattuq. Bir-birimiz bilän hoşlişişqa vaqit bolğinini bilip tursaqmu, çigilgän qälbimiz ayrilişqa yol qoymatti. «Esil päytlär tehi aldimizda, yänä uçrişimiz», degän sšzlär bilän šzimizni bäzläp, aran hoşlişattuq. “Yänä uçrişimiz” degän arzular meni asta yetiläp, šygä elip kelätti. Ayrilğinimizğa 5 minut bolsimu, bäş kündäk bilinätti. Kün boyi uni hiyalimdin çiqiralmattim. Birdä uni äsläp saraŋ adämdäk külüp ketättim, birdä seğiniş otini basalmay, qattiq jiğlavalattim. Һätta uniŋ hidi qalğan kšynigimni juyuşqa qiymattim. Şundaq seğinişni armanğa ulap, vaqit štivärdi. Bu qetimqi uçrişişniŋ ariliği bäk sozulup kätti. Kütüp çarçidim. İkkimiz uçrişidiğan dšŋgä uni käldi degän ümüt bilän künigä näççä berip qayttim. Amma u kšrünmidi. Asmandiki ay, yultuzlar guva bolğan muhäbbätniŋ moşundaq tamam bolğinini halimiğan jürigim kündä moҗatti. «Amma uniŋ meniŋdin vaz keçişi mümkin ämäs. Bizniŋ pak muhäbbitimizgä hiyanät qilişqa uniŋ vijdani yol qoymaydu. U tayliq birär kelişmäslikkä uçridi» degän hiyallar meni çirmavaldi. Jillar bir-birini qoğlap, vaqit ğuyuldap štivärdi. Uniŋdin heç hävär kälmidi. Uni untuşqa qançä tirişsammu, untalmidim. Hiyalimdin çiqip ketişi üçün hätta beşimni taşqa urğum kelip ketätti. Keçiliri uni çüşlirimdä qaldurup qoysammu, sähärdä eytqan nahşisi quliğimdin kätmäy, yänila bearam qilatti. Ahir şerin dämlärni täŋ sürgän, esil muhäbbitimniŋ şahzadisi bolğan u meniŋ jürigimdä pak peti saqlinip qaldi.
Momamniŋ kšzidin mäŋzimgä tškülgän yaş tohtar ämäs, män bolsam uniŋ ağziğa kirip ketäyla dedim. İkkimizniŋ bu qiziq vaqiägä çšküp kätkinimiz şunçelikki, hoşnimizniŋ qeşimizğa qandaq kelip qalğinini säzmäptimiz.
– Teçliqmu, Aminäm hädä? – degän avazdin här ikkimiz çšçüp kättuq. – Nävrä ikkiŋlar muŋdişip oltirip ketipsilärğu.
– Һä, şu nemä qilimiz başqa, šygä kirsäŋ ügdäk basidekän adämni. Şuŋa taza havada gäplişip oltirimiz.
Män bir çättä qelip ikkisi başqa gäpkä kirişip kätti. Män momamniŋ qiziq hekayisiniŋ üzülüp qalğiniğa «häp» dedimdä, “bularniŋ pariŋi ändi qaçan pütär” degän oy bilän hoylimizni bir peqirap çiqtim. Zogal vaqti bolğanda, hoşnimiz çiqip kätti. Män bolsam aldiraş hekayiniŋ ahirini sorimaqçi bolup:
– Keyinçu, keyin nemä boldi, moma? – dedim.
– Kim? Nemä boptu? – momam ävu hoşnimiz bilän başqa paraŋlar ilkidä bolup, maŋa eytip berivatqan hekayisini untiğan çeği, änsizçilikkä çüşüpla kätti.
– Vay moma, ävu jürigiŋizniŋ egisi toğriliq soravatimän? – däp, bayiqi hekayini yadiğa saldim.
– Һä, mundaq dä. Şundaq qilip, batur jillar biriniŋ käynidin biri štivärdi. Bovaŋ bilän turmuş qurdum. Pärzänt sšyduq. Tuyuqsiz Uluq Vätän uruşi başlinip kätti. Bovaŋ mäydanğa atlandi. Män tšrt pärzänt bilän qaldim. Qanliq uruşniŋ zärdavini tarttim. Keçini – keçä, kündüzni kündüz demäy, etizlarda yalaŋ ayaq su tutattim. Öygä kälsäŋ – tšrt pärzändiŋ aç oltarğan. Eh, bu җapa-mäşäqätlär silärniŋ beşiŋlarğa kälmisun! Şundaq eğir künlärni käçürüvatqan päyttä bovaŋdin qara hät käldi. Nä çarä… Qäddimni tik tuttum, pärzäntlirim üçün hämmigä bärdaşliq berip käldim. Keyin uruşmu ayaqlaşti. Batur hälqimiz basqunçilarni käynigä çekindürüp, Vätänni azat qildi. Uluq Ğalibiyät qälbimizdä keläçäkkä bolğan yeŋi ümüt-işänçilärni päyda qildi. Pärzäntlirim är yätti. Barliq qiyinçiliq untulup, hayat yahşi dämlärni soğa qildi. Şundaq yahşi künlärniŋ biri – Ğalibiyät mäyrimidä uruşta qaza bolğan qährimanlarniŋ ismi yezilğan yadikarliqqa bovaŋniŋ rohiğa beğişlap, gül qoyuşqa bardim. Kšzlirim yadikarliqtiki tizimğa qadaldi. Jürigim bolsa qattiq soquşqa başlidi. Kšzlirim kšrgän isimğa birdä işinip, birdä işänmäy, qeqip qoyğan qozuqtäk turupla qaldim. Nemä iş bolmisun, jürigimdä yaşavatqan şahzadämniŋ amanliğini tiläp yaşiğandim. Amma täğdirgä qarşi turalmaymizkän. U muhäbbitimnimu uruş šzi bilän elip ketiptu.
– Siz bilän yaşimisimu, sizdin jiraq bolsimu, hätta sizni taşlap ketip, hävärsiz jütüp kätsimu, şu jigitniŋ nemişkä bu šmürdä yaşiğinini halidiŋiz, moma?
– Kün güldin qançä jiraq bolsimu, bir-birini kšrälmisimu, gül künsiz salqin yärdä qurup ketidu, – momam uluq-kiçik tindi. – Künniŋ gül bilän işi bolmiğini bilän, gül küngä muhtaҗ. Taŋ künniŋ çiqişini kütsä, kün ayniŋ çiqişini kütidu. Amma ay bilän kün bir-birini şunçä yahşi kšrsimu, qaysidu- bir vaqitta Täğdir – Täbiät Küngä – Taŋni, Ayğa – Tünni yar qilğan deyişidu…
Momamniŋ bu sšzlirigä šz vaqtida ançila etivar bärmigän ekänmän. Mana ändi äs kirgändä, uniŋ eytqanlirini pat-pat yadimğa alimän. Çin sšygänlär qoşulmaydu. Amma jüräk çin sšygüni yoq qilişqa kšnmäydekän. Şuŋa bolsa keräk, çin sšygü jüräktä mäŋgü yaşaydu.

Bälüşüş

Javap qalduruŋ