Soğa

0
109 ret oqıldı

Munarҗan Tohtahun

(Һekayä)

Saat toqquzdin aşqan käçki mäzgil. Bağçidiki qoş kişilik orunduqta ikki yaş bir-birigä yeqin oltiratti.
– Şundaq qilip, Yeŋi jilmu kelip qaldi, – dedi Änvär qizğa qarap.
– Yeŋi jilni qandaq štküzimiz?
– Vaqti kälgändä bir gäp bolar, Änvär, eytiŋa, Yeŋi jilda maŋa qandaq soğa täğdim qilisiz? Ötkän mäyrämdiğu bir üzük elip bärgändiŋiz, bu qetim ubdaniraq birär närsä elip berärsiz, – Gülnaz ärkiläp turup şu gäpni qildi vä Änvärgä qaridi.
«Soğa» degän gäpni aŋlap, Änvärniŋ beşiğa yänä bir qayğu çüşti. U štkän mäyrämdiğu uniŋdin-buniŋdin qäriz elip, Gülnazğa bir җüp üzük elip bärgän. Ändi qandaq qilar? Qisqisi, heyt-mäyrämlär uniŋğa birär qetimmu hoşalliq elip kälgän ämäs. Tuğulğan künüm dävatqan, tonuşqan künümiz dävatqan, aliy mäktäpkä štkän künüm dävatqan… İş qilip, moşuniŋğa ohşaş hatirä künlärniŋ sani yoq edi. Bularniŋ hämmisidä Änvär Gülnazğa çoqum soğa täğdim qilişi keräk. Yänä kelip, tehi soğilar җüp boluşi şärt. Çünki şundaq soğilar çin muhäbbätniŋ rämzimiş. Studentliq hayatta ularda nädinmu unçilik pul bolsun? Änvär šydikilirigä yalğandin u nemäm yoq, bu nemäm kam däp hät yezip, ata-anisidin pul ävätküzüp, arqa-arqisidin kälgän birnäççä hatirä künlärni äpläp-säpläp štküzüvaldi. Ändi qandaq qiliş keräk? Ögünlükkä mäyräm. Soğini çoqum şuniŋğa ülgärtip täyyarlaş lazim. Dostliridin yänä qärizgä pul soraşqa ändi uniŋ beti çidimaydu. Uniŋ gädinidä qäriz degän tolup- taşidu!
– Һä, җim bolup qaldiŋizğu? – qiz uniŋ hiyalini bšldi.
– Һä… šzäm, Gülnaz, siz qandaq närsini yahşi kšrsiŋiz, sizgä şuni soğa qilay.
– Viyäy, soğa qilidiğan närsiŋizni män däp berimänma? Meniŋ kšŋlümdikini šziŋiz tepiŋ. Şu çağdila meni häqiqätänmu çüşinidiğanliğiŋizğa kšz yätküzimän.
– Bolidu. Män sizni çoqum razi qilimän, – dedi Änvär zorğa külümsiräp.
Ular şundaq pütüşkändin keyin orunliridin turdi. Änvär Gülnazni yataqqiçä uzitip qoydi. U qizlar benasiniŋ aldidiki yolda nemä qilarini bilmäy, heliğiçä u yaq, bu yaqqa meŋip jürdi.
«Qandaq qilsam bolar? yaki biräsidin yänä qäriz pul alsam bolarmu? Tehi bu qetim yahşiraq birär närsä soğa qilmisam bolmaydiğandäk turidu. Unçivala җiq pulni kimmu maŋa qäriz berip turar? Bayqişimçä štkändä elip bärgän bir җüp üzükkä ançä razi bolmiğan ohşaydu. Һäy… Bu Gülnaz meniŋ ihtisadiy ähvalimniŋ naçar ekänligini bilip turup, yänä nemançä qiynaydiğandu? Һärbir mäyräm kälsä, maŋa bir qayğu barğu. Kaşki addiyiraq soğilarğa razi bolsiçu…».
U ätisi käçtä kimdin pul soraşni bilmäy, bena aldidiki däräq tüvidä hiyal sürüp oltiratti. Birdinla şipirliğan ayaq tavuşi uniŋ hiyalini bšlüvätti. Bir qara kšläŋgä šzi täräpkä kelivatatti. Ätrap şunçä qaraŋğu bolsimu, Änvär bir qarapla uniŋ meŋişidin qiz ekänligini bayqidi. Şu çağda uniŋ hiyaliğa šmridä kelip baqmiğan bir dähşätlik oy käldi. U bu oyidin şunçilik qorqup kättiki, jürigi selip, put-qollirida җan qalmidi. U şundaq qilsunmu? U šmridä undaq işni qiliş ämäs, hiyaliğimu kältürüp baqmiğan ediğu? Yaq! Bu tolimu dähşätlik, tolimu qorqunuçluq… Ämsä başqiçä amal barmu? Amal yoq… Birdin-bir amal…
Änvär tez härikät qilmisa, bu äŋ ahirqi pursättinmu quruq qalatti. U qizniŋ nägä baridiğanliğini därhal pämlävaldidä, qiz štidiğan yärdiki tamniŋ daldisiğa – äŋ qaraŋğu yärgä äpçillik bilän җaylaşti. Uniŋ jürigi, huddi kškräk qäpizidin çiqip ketidiğandäk, tepçäklätti. Kšzliri çiŋqilip çaniğidin çiqip ketäyla däp qaldi. «Ah!» män nemä işqa tutuş qilip qoydum-hä!» dedi u šz-šzigä piçirlap.
Mana ayaq tivişi bara-bara yeqinlavatidu. Qiz kelivatidu… Änvärniŋ jürigigä dässäp kelivatidu. Mana käldi. Mana qizniŋ bir puti çiqti… Mana Änvär dähşätlik işni başlavätti. U aldi bilän qizniŋ eğizini bir qoli bilän basti, andin yänä bir qoli bilän… Uniŋdin keyin nemä bolğinini u šzimu bilmäydu.
Änvär yataqqa kirip, başqilarğa çandurmay, orniğa yetivaldi. Biraq uzunğiçä uhlalmidi. Uniŋ kšz aldidin bayiqi dähşätlik iş bir däqiqimu kätmäydu. Rast, u bäzidä oyğa kätkändäkmu bolidu.
Äynä, uniŋ aldida aq çapan, qasqan şapka kiygän saqçi, äynä uni tutti, qoliğa koyza saldi. Gülnaz – uni moşu küngä qoyğan Gülnaz – saqçilarniŋ yenida uniŋğa aliyip qarap turuptu. Ah, äynä türmä! Dähşätlik türmä! U tügidi, pütünläy tügidi!
U qara tärgä çšmülgän halda oyğandi. Şu çağda uniŋ meyisidä dähşätlik bir soal çaqmiği çeqildi: «Män nemä iş qilip qoydum, män zadi nemä iş qilip qoydum?».
Ätisi käçtä Änvär Gülnazni kelişip qoyğan yärdä helä uzaq kütti. U bügün Gülnazğa «täyyarlap» qoyğan soğisini täğdim qilmaqçi. Äynä… Gülnaz u täğdim qilğan soğini kšrüp şundaq hoşal bolup kättiki, uniŋğa zor muhäbbät bilän tikildi. U mundaq muhäbbätniŋ tikilişini burun kšrüp baqmiğan. Umu hayaҗanliğini yoşuralmay, Gülnazni bağriğa mäkkäm basti…
Änvär moşularni oylap, šziçä külümsiräp qoydi. U, Gülnazniŋ hoşalliğini kšz aldiğa kältürgändä, hämmini untidi.
Äpsus, Gülnazdin tehiçä hävär yoq edi. U amalsiz Gülnazniŋ yatiğiğa qarap maŋdi. Ahşamqi yärgä kälgändä, uniŋ putliri yänä titiridi. U birsi tutuvalidiğandäk, bu yärdin tez štüp kätti. U Gülnazniŋ yatiğiğa kirip, uni başlap çiqti.
Ular aldinqi küni käçtä oltarğan heliqi orunduqta yanmu-yan oltiratti. Gülnaz şuniŋğiçä bir eğizmu gäp qilmidi. Änvär bolsa, soğisiniŋ hayaҗinida nemä däp sšz eçişni bilmäy oltiratti. U bu soğisiniŋ çoqum Gülnazğa yaqidiğanliğiğa işinätti.
– Gülnaz, paraŋ qiliŋa, җim oltirip qalduqqu, – Änvär gäp başlidi.
– Änvär! – Gülnaz Änvärgä esilip jiğlavätti.
– Vuy, vuy. Gülnaz sizgä nemä boldi? – Änvär hoduqup qaldi.
– Ahşam käçtä haҗäthaniğa çiqsam, bir iplas bulaŋçi halqamni bulap kätti. Qorqup šlgili tasla qaldim. U apam alahidä soqturup bärgän altun halqa edi. Ändi šydikilärgä nemä däymän?… – Gülnaz esädäp turup şu gäplärni aran qildi.
– Nemä?! – Änvärniŋ beşida çaqmaq çeqilğandäk boldi. U soğini eliş üçün yançuqqa salğan qolini çiqirivelişqimu җür°ät qilalmay daŋ qetip oltiripla qaldi.

Bälüşüş

Javap qalduruŋ