Aŋliq mävqä, izçil paaliyät lazim

0
81 ret oqıldı

Şämşidin AYuPOV,
«Uyğur avazi»

Elimizniŋ Tunҗa Prezidenti – Elbası Nursultan Nazarbaevniŋ «Keläçäkkä nişan: mäniviy yeŋiliniş» programmiliq maqalisida: «Tuğulğan yärgä, uniŋ mädäniyiti bilän än°änilirigä alahidä hissiyat ilkidä qaraş – häqiqiy vätänpärvärlikniŋ ähmiyätlik kšrünüşiniŋ biri.
…Vätänpärvärlikniŋ äŋ ilğar ülgisi mäktäptä tuğulğan yärniŋ tarihini oquştin başlansa nahayiti yahşi bolidu.
Tuğulğan yärniŋ härbir seyi vä idirliri, tağliri bilän däriyaliri tarihtin uçur beridu. Һärbir yär nami toğriliq talay rivayätlär vä hekayilär bar. Һärbir šlkiniŋ hälqigä soğda pana, issiqta sayä bolidiğan, isimliri häliq qälbidä saqlanğan pärzäntliri bar. Mana moşuniŋ hämmisini yaş ävlat bilip šsüşi keräk», deyilgän. Şundaq ekän, bügün biz, çoŋ ävlatniŋ, asasiy väzipimiz – pärzäntlirimizni kšzi oçuq, qälbi oyğaq, jürigi taza, millitini sšyidiğan, hälqigä kšyünidiğan, kindik qeni tamğan jutiniŋ märt-märdanä, sahavätlik pärzändi bolalaydiğan mäniviy duniyasi bay, millätpärvär, vätänpärvär şähs süpitidä tärbiyiläp yetildürüş.
Vätänpärvärlik äŋ aldi bilän mämlikätkä, dšlät tiliğa, šz hälqigä, ana tiliğa, mädäniyitigä bolğan hšrmät asasida, bir millätniŋ väkilini etirap qiliş, uniŋ mädäniyitigä, ehtiyaҗliriğa çüşiniş bilän qaraş asasida şäkillinidiğan gäp. Ändi bir-biriniŋ ehtiyaҗlirini, qädriyätlirini inkar qiliş asasida elip berilgän tärbiyä heçqaçan nätiҗilik bolğan ämäs. Şundaq ekän, ailidä ata-ana pärzändigä, mäktäptä muällim oquğuçilarğa uyğurlar bilän qazaqlarniŋ äzäldin qerindaş, bir-birigä yar-yšläk bolup yaşavatqan häliqlär ekänligini çüşändürüşi keräk. Umumän, yaşlar arisidiki tärbiyä, ideologiyalik iş bizniŋ kšpmillätlik dšlät ekänligimizni hesapqa alğan halda jürgüzülüşi tegiş.
Därväqä, äҗdatlirimiz šz ailisini äzäldin tävärük altun ugiğa täqqasliğan. Qutluq šyniŋ šz egisi, tüvrügi – ata-ana. Şu ikkisi muqäddäs uginiŋ keläçäk varisliri – yaş ävlatni tärbiyiligän edi. Yoruq duniyağa pärzändi kälgän kündin başlap, härbir ata-ana šz ävladini äqillik, päm-parasätlik, vijdanliq qilip yetildürüşni muqäddäs väzipisi däp bilätti. «Adäm bolimän desäŋ – oqi», däp alim-yazğuçilarniŋ ünçidäk tizilğan misraliridiki äqil tamçilirini pärzäntliriniŋ diliğa siŋdürüşkä tirişatti. Kiçigidinla balisiğa kitap oqutup, şeir yadlitatti. Qähriman äҗdatliriniŋ ärligini ülgä qilip kšrsitätti. Ularni härvaq qädirläşni ügitätti. Һazirmu biz šz ävladimizniŋ kindik qeni tškülgän yerigä, tuğulup šskän yezisiğa, šlkisigä, yäni tuğulğan yerigä muhäbbät bağlişini vä millitigä riyasiz hizmät qilidiğan vätänpärvär, millätpärvär boluşini, muhimi, millätniŋ keläçigini, ävladini himayä qilğan vä Ata makanimizniŋ bir bšlüginimu yavğa bärmäy, ävladiğa miras qaldurğan äҗdatliriniŋ häqiqiy varisi boluşini arman qilimiz. Bügün biz yaşlirimizniŋ elini, yerini, millitini qoğdiğan batur häm җasur äҗdatlirimizniŋ ärligini ülgä tutup, äҗdatlardin miras bolup kelivatqan tilimizni, urpi-adät vä än°änilirimizni saqlapla qalmay, uni yänimu täräqqiy ätküzüşkä at selişsekän däymiz. Ularniŋ ata-boviliri ohşaş pärzändiniŋ qälbigä bšşüktin başlap är yätkiçä milliy rohni, iman-etiqatni, mehrivanliq, izgülük käbi aliy insaniy päzilätlärni siŋdürüp štüşini istäymiz.
Pursiti kälgäçkä şunimu täkitläş keräkki, mabada kimdu-biri bizdin «Һazirqi yaş ävlat «Çintšmür batur vä Mähtumsula» çšçigini, «Oğuznamä» dastanini bilämdu? Nazugum vä Sadir palvan qoşaqliriniŋ mäzmun-mahiyitigä çšküp oquvatamdu? Yaki komp'yuter dävri ularniŋ hämmisini yadidin çiqirivättimu?» däp sorap qalğidäk bolsa, qizirip qalimizmekin. Şuŋlaşqa yaş ävlatni vätänpärvärlikkä tärbiyiläş üçün mäktäplärdä, hätta yezilardiki Mädäniyät šyliridä tärbiyäviy ähmiyiti zor härhil çarä-tädbirlärni, җümlidin vätänpärvärlik rohta suğirilğan şeiriyät konkurslirini, җäŋgivarliq roh äkis etilgän sähnilik kšrünüşlärni, ata-bovilirimizniŋ ärligini tärğip qilidiğan märasimlarni pat-pat štküzüp, ularğa jut-җamaätçilikni җälip qilip turuşimiz keräk. Şundaqla tuğulğan yerini, elini sšyüşkä dävät qilidiğan tärbiyäviy ähmiyiti bar layihilärniŋmu oquğuçilarni vätinini, kindik qeni tamğan jutini sšyüşkä tärbiyiläydiğini şübhisiz.
Oquğuçilarğa mäyli mäktäptä, mäyli ailidä bolsun, tuğulğan jut toğriliq ätrapliq çüşänçä berip, jut pährigä aylanğan jutdaşliri vä ularniŋ eli, juti üçün qilğan izgü işliri toğriliq qisqiçä sšzläp bärgänmu oşuqluq qilmaydu.
Bilsäk, vätänpärvärlik šzlügidin şäkillänmäydu. Uni şäkilländüridiğan asasiy amillar monular: tarihimiz, ana tilimiz, mädäniyitimiz bilän sän°itimiz, muqäddäs dinimiz vä tuğulğan yerimiz, urpi-adät vä än°änilirimiz häm milliy rohimiz. Mana moşu milliy qädriyätlirimizni biz kšzümizniŋ qariçuğidäk asrap, uni kälgüsi ävlatlirimizğa beҗirim halättä tapşuruşimiz keräk. Kšçniŋ beşini milliy qädriyät vä mäniviy yeŋiliniş yoliğa buriğan ekänmiz, şu uluq yolda adaşmay, ävladimizniŋ parlaq keläçigi üçün alğa qarap qädäm taşlayli. «Ötkän vaqit ünsiz ügdäydu, kelär vaqit asta silҗiydu, hä, bügünki kün ğuyuldap štidu» degän ämäsmedi danalar. Şuŋlaşqa bügün keläçäk ävlatqa: «Kimligiŋni untuma, äҗdadiŋniŋ saŋa qaldurğan amanitigä heçqaçan hiyanät qilma! Ana tiliŋni saqla! Ailäŋdiki ata-anaŋ yandurup kätkän milliy çiraqni šçirip qoyma! Millät mänpiyiti üçün hizmät qilidiğan pursätni qoldin berip, vaqtiŋni boşqa štküzüp qoyup, keyin barmaq çişläp qalma!», degümiz kelidu. Ular bolsimu tšr talişip, mänsäpkä intilmisekän, däymiz. Undaq bolğini, biz äynä şu şähsiy mänpiyätniŋ quli bolup, mänsäpkä intilip, kšp närsilärdin ayrilip bolduq. Özara talaş-tartiş bilän künimizni štküzüp qoyğanliqtin, millätniŋ yerimi rohini tenitip qoyğan quruq tänlärgä aylandi. «Atilarniŋ yoqatqinini balilar tapidu», däp ümüt artqan bizniŋ balilirimiz başqa tilda sšzläp, yat dinğa etiqat qilip, pärvasiz yaşavatidu. Arimizda milliy ğururi çiriğan, sahta millätpärvärlär, säviyäsi tšvän häm qalaymiqanlaşqan, šz ğeminiŋ quli bolğanlar kšpäydi. Һämmidin eçinarliği, šz tiliğa, maaripiğa vä ädäbiyatiğa yat kšz bilän qaraydiğanlar äpti-bäşirisini yoşurmaydiğan boluvaldi. Buni kšrgändä äsäblirimiz küçäymäskä amal barmu? Bäzi «moşu karvan beşi bolidiğu», däp ümüt artqan ziyalilirimiz, aqsaqallirimiz җämiyätlik täşkilatlirimizniŋ paaliyitigä heylä-mikirlirini işlitip çepilivatqanliğini az däp, adalätsizlik etiğa minivelip, kšpçilikni galvaŋ qilivatqan. Ular Siz bilän bizniŋ muŋ-muhtaҗlirimizni oylap ämäs, zamanniŋ räptayiğa, uni çaq peläktäk haliğiniçä peqiritivatqan «zamaniviy adämlärgä» qarap üzini šrüvalğandäk. Һätta, ularniŋ šzlirini hämmidin äqillik vä qudrätlik sanap, aŋliq kişilärdin šzini üstün qoyup, härqandaq sorunlarda tšrgä, minbärgä çiqivelip, kälsä-kälmäs pändi-nesihätliri bilän Siz bilän bizgä ohşaş qarakšzliri üstidin hšküm jürgüzüşkä huştar ekänliginimu bayqap jürimiz. Aççiq bolsimu etirap qilişimiz keräkki, ahirqi vaqitlarda arimizda heçkimgä riayä qilmay vä heçkimdin äymänmäy sšzläveridiğan, gepi çoŋ, ağzida bar, ämäliyatta yoq ziyalisimaqlar päyda bolup qaldi. Häliqni çümpärdä süpät qolyağliq qilivaldi. Halisa, šz mänpiyätlirigä paydilinidu, yaqmisa sürtüp taşlavetidu. Ular toy-bäzmä, sorunlarda bir-birini asmanğa kštirip mahtişip, šzlirini «kiçik dahiçaq» sezişip qalğan. Nemişkä ziyalilarniŋ tärkividä «mängä» häväskarlar, yasalma kšrünüşkä huştar, häsäthorluq kesiligä giriptar bolğanlar kšpiyip, nemişkä ular ana til, ana mäktäp vä milliy täräqqiyat toğrisida oylimaydu? Nemişkä ular gšdäklirimizniŋ milliy ğururini oyğitip, zäyipkä uçriğan äqil-parasitini tüzäş, tazilaş üçün intilmaydu? Bu hil soallar milliy vijdani barlarni qiynimasmu?!
Bäzidä birnäççä adämniŋ beşi qoşulup qalsa, «Biz qedimiy mädäniyätkä egä millät väkilliri bolimiz. Şah äsärlärni yezip qaldurğan ädiplirimiz bar», degängä ohşaş gäplärni qilip mäğrurlinimiz. Biz, älvättä, šzimizniŋ şanliq mädäniyät tarihimiz bilän pähirlinişkä häqliqmiz. Biraq hazirqi vaqitta bu ayrim hallarda, häqiqiy mänasini yoqatqan pähirlinişkä aylinip qalğandäk. Undaq deyişimizniŋ sävävi, biz äҗdatlirimizni qiş künliri toŋliğanda kiyidiğan, yazda issip tärligändä, selip taşlaydiğan çapanğa aylanduruvalduqmekin däymän. Eçinarliği, biz, hazirqi ävlat väkilliri, äҗdatlirimiz tikligän şan-şäräpkä varisliq qilalmayvatimiz. Özini uyğurniŋ ziyalisi sanap jürgän bir akimiz kšpçilik jiğilğan bir sorunda tävrinip, «Uyğur tiliğa qan keräk», däp qaldi. Nahayiti orunluq eytilğan gäp. Biraq aldi bilän şu uyğurniŋ šzigä uyğurniŋ taza qeni vä milliy ğururi, vijdani keräkmekin däymän. Moşu mäsiligä bağliq bir misal kältürüp štüşni muvapiq kšrüvatimän.
Burun štkän zamanda bir palta kelip, yeşil ormanni çetidin çepip, qirişqa başlaptu. Şu çağda qeri ämän bir yağaçni «Qandaq palta ekänligini bilip kälgin», däp ormanğa ävätiptu. U: «Paltiniŋ beşi tšmür, sepi yağaç ekän, ähvalimiz eğir bolamdekin», däp mäyüsliniptu. Şu rivayättä eytilğinidäk, bizniŋ hazir šzini «kšrnäklik ziyalimän», däp hesaplap jürgänlärniŋ kšpçiliginiŋ beşi — rus, sepi — uyğurmekin. Şuŋlaşqa bügün biz härbir hamildar aniniŋ qosiğidiki baliğa «Sadiğaŋ ketäy, sän bolsaŋmu taza uyğur bolup tuğulğin!» däp yalvuruşqa mäҗburmiz. Undaq deyişimizniŋ sävävi, bizniŋ kšŋlümiz miskinlişip, kšzümiz yaştin qurumidi. Jiğliduq, qahşiduq. Därdimizgä därman bolar mädätkarlirimizni izdiduq. Tepildimu, tehiçä bilälmiduq. Dua-namazlirimizda uluq Alladin soriduq. Bäs, yetär! «Millät šzini-šzi yoqqa çiqarmisa, uni män°iy qilidiğan heçqandaq küç yoq», däydu danalar. Birligi yoq millätniŋ täğdiri paҗiälik, ävladi natayin häliqniŋ keläçigi tumanliq bolidiğanliği eniq. Bolupmu bizgä ohşaş kšŋli yerim häliqniŋ rohiy vä mäniviy birligi boluşi havadäk haҗät. Şuniŋ bilän billä hälqimiz jiğinçaq yaşavatqan jutlarni iҗtimaiy-mädäniy җähättin rivaҗlanduruşimiz keräk. Muhimi, hayatiy muhtaҗlirimizğa uyğun aŋliq mävqä, şuniŋğa asaslanğan izçil paaliyät lazim.
Hulasä şuki, millätpärvär, vätänpärvär, mädäniyätlik vä parasätlik ävlatni tärbiyiläp yetildürüş üçün, ailidä ata-ana, mäktäptä muällim šzara hämkarlaşqan halda, җiddiy işlişi tegiş. Äynä şu çağdila ailidiki häm mäktäptiki berilgän tärbiyä boşqa kätmäydu.

Bälüşüş

Javap qalduruŋ