«Meniŋ ikki anam bar»

0
36 ret oqıldı

(Һekayä)

Sepihan momay šlüp kätti. Uniŋ šlümi tolimu eçinişliq boldi. Egä-çaqisiz beçarä momayniŋ җäsidi, šziniŋ ğeripliq besip turidiğan kiçikkinä šyidä, heçkimdin hävärsiz bir kün yatti. Ägär uni yoqlap kälgän Şšhrät kšrüp qalmiğan bolsa, yänä qançä kün yatattekin?
U beçarä momay üçün haza qilidiğanlarmu ançä kšp ämäs edi. Päqät on bir yaştiki Şšhrät isimliq bir balila boldi. U iç-içidin buğuldap jiğlatti:
— Ana mändin razi boluŋ, män sizgä yahşi qaralmidim.
Yaqa jutlardin bu yärgä kelip orunlişip qalğan Sepihan momayniŋ nä birär nävrisiniŋ, nä birär uruq-tuqqininiŋ barliğini aŋlimiğan edim. Män bu baliniŋ «anidin» «aniğa» selip munçä jiğlavatqanliğini kšrüp häyran boldum.
Sepihan momayni yärlikkä qoyup bolğandin keyin, ikkinçi küni män Şšhrät bilän uçrişip qaldim.
— Sepihan momay nemäŋ bolidu? – däp soridim män uni yolidin tohtitivelip.
— Anam bolidu — dedi bala.
Män häyran bolup, yänä soridim:
— Qandaqlarçä u seniŋ anaŋ?
— Meniŋ ikki anam bar, biri šzämniŋ anam, yänä biri meni bovaq vaqtimdin tartip baqqan anam.
— Һä…
Män artuqçä gäp qilmidim. Çünki Şšhrätniŋ kšzliri yaşqa tolğan edi. Täpsiliy ähvalni keyin uqtum.
Şšhrätniŋ ata-anisi hizmätçi edi. Şšhrät tuğulğandin keyin, uniŋğa qaraydiğan adäm izdäp jürgän künlärniŋ biridä ularğa Sepihan momay uçrap qaldi. Adäm izdäp taza avarä bolğaçqa, bu momayğa çiŋ yepişti. Birmunçä vädilärni berip, uni šygä başlap käldi.
Sepihan momay Şšhrätni tšrt yaşqa kirgiçä baqti. U Şšhrätniŋ ata-anisidin heçnärsä täläp qilmidi. Bärginini aldi. Momay ularniŋ tamiğini etip, kir-qatlirini juyup, baliğa şunçä yahşi qariğan bolsimu, biraq Şšhrätniŋ ata-anisi qilğan vädilärni untup qaldi. Ularniŋ balisi bilän qilçä çatiği yoq edi. Oyun-tamaşilarğa hatirҗäm ketiverätti.
Şšhrät tšrt yaşqa kirgän jili ular Sepihan momayni «baliğa šzimiz qaraymiz» däp yolğa selip qoydi. Çünki baliniŋ ätidin käçkiçä momay bilänla bolup ketip, šzliri bilän ançä çatiği bolmasliği ularni biraz änsiritip qoyğan. Şuŋa baliniŋ mehriniŋ bšlünüp ketişiniŋ aldini eliş üçün bu momayni balduriraq kšzdin yoqitişni oyliğan edi.
İş buniŋ bilänla tügimidi. Momay kätkändin keyin Şšhrät “Anam qeni, uni silär nägä apirivättiŋlar?” däp jiğlap šyni beşiğa kiydi. Anisi başta uni päpiläp baqti. Gäpkä kirgüzälmigändin keyin terikip dedi:
— Һäy, bäğäräz, anaŋ mana aldiŋda turmamdu, qançä anaŋ bar edi seniŋ?
— Sän meniŋ anam ämäs, sän meniŋ anam ämäs, meni Sepihan anam baqqan, – Şšhrät şundaq dedidä, jügräp talağa çiqip kätti. U tam tüvidä helä uzaq jiğlap zerikkändin keyin šygä kirgüsi kälmäy, çoŋ koçini boylap nägidu maŋdi.
— Şšhrät balam, nägä maŋdiŋ?
Yärgä qariğinçä yolidiki uşşaq taşlarni tepip ketivatqan Şšhrät tonuş avazni aŋlap çšçüp qaridi. Uniŋ aldida Sepihan ana turatti. Şšhrät, huddi taladin tayaq yäp, šygä kirip anisini kšrgändä etilip jiğlavätkän balidäk šzini Sepihan aniniŋ bağriğa atti.
— Nemä bolduŋ, seni balilar urdimu? – Sepihan ana uniŋ kšz yaşlirini sürtüvetip soridi.
— Yaq ana, apam tillidi.
— Nemişkä tillidi?
— Һi… hi…
— Ana, siz bizniŋ šygä nemişkä barmaysiz? – Şšhrät anisiz jitim balidäk momayğa tälmürüp qaridi.
— Män keyin barimän, oğlum, – momaymu kšzigä yaş aldi.
Ämäliyatta u barmatti. Çünki u Şšhrätlärniŋ šyidin qaytip kelivatatti. Şšhrätniŋ anisi, momayniŋ bundin keyin bu šygä kälmäsligini, balini izdimäsligini uqturğan edi.
Şšhrät şu qetimqi uçrişiştin keyin momayniŋ turar җayini bilivaldi. Şuniŋ bilän u dayim bu egä-çaqisiz momayni dayim yoqlap turdi. Uniŋ süyini toşup, otunini yerip bärdi. Qisqisi, momayniŋ jiraq-yeqin işliriniŋ hämmisigä yardämlişip käldi. Һätta birnäççä qetim apisi «bazardin birnärsä yegin» däp bärgän pullarğa yumşaq yemäkliklärni setivelip, momayğa apirip bärdi. Momayniŋ «kälmä» deginigä u zadila unumatti.
Şšhrät momayniŋ šyigä barğinini šydikilärgä zadila demätti. Çünki bir qetim «Sepihan anamni yolda kšrdüm» däp qoyğini üçünla birmunçä ahanät aŋliğan edi. Taki Sepihan momay šlüp kätkiçä Şšhrät yoqlaşni, uniŋ işlirini qilip berişni tohtatmidi.
Sepihan momay vapat bolğan küni Şšhrät kšzliri yaş juqi halda beliğa aq bağliğan peti šygä kirip käldi. Buni kšrgän Şšhrätniŋ ata-anisi häyran qaldi.
— Һoy, saŋa nemä boldi. Beliŋğa nemişkä aq bağlavaldiŋ? – däp soridi anisi.
— Sepihan anam tügäp ketiptu… – Şšhrät esädäp jiğlavätti. Jürigi җayiğa çüşkän Şšhrätniŋ anisi balisini julquşlap, belidiki aqni yäşkäç, til-ahanitini yağduruvätti.
— Һoy, päyli yaman, nemançä qilip kättiŋ u qeriğa? Anisimiş tehi! Cän җuvaynimäk moşundaq qilip jürüp, bir küni bizniŋ beşimizğa çiqisänğu!
Anisiniŋ til-ahanätliri Şšhrätniŋ quliğiğa kirmidi. U jiğliğan peti içkärki šygä kirip kätti. Käçlik tamaq yeyişkimu kšŋli unumidi.
Män Şšhrätni koçida pat-pat uçritip turimän. Helä bir çağlarğiçä uniŋ çirayida qandaqtu-bir mäyüslükniŋ hšküm sürüp turğanliğini bayqidim.
Munarҗan TOHTAHUN.

Bälüşüş

Javap qalduruŋ